Onnistumisia

Kerro omasta onnistumisestasi: lähetä tarina polustasi kutsumukselliseen työhön osoitteeseen lauri.jarvilehto at upeaatyota.fi. Mielenkiintoisimmat tarinat julkaistaan tällä sivulla.

Joe Kramer

Flow-teorian kehittäjä Mihály Csíkszentmihályi kertoo tehtaan työntekijä Joe Kramerista teoksessaan Flow. Kramer työskenteli amerikkalaisessa tehtaassa kaikkein alimmalla portaalla. Hän suhtautui kuitenkin muiden halveksimaan tehdastyöhön suurella intohimolla.

Kun muut työntekijät tulivat tehtaalle tienatakseen elantonsa, Kramer tuli töihin opetellakseen päivä päivältä paremmaksi siinä, mitä hän teki. Lopulta tilanne oli sellainen, että kenen tahansa toisen työntekijän sairastuessa Kramer pystyi tuuraamaan tätä. Hän oli opetellut tehtaan jokaisen työvaiheen läpikotaisin.

Joe Kramerin kutsumus löytyi tehdastyöstä.

Lähde: Mihaly Csikszentmihalyi 1990: Flow.

Ville Saukkola

Villen lapsuudenhaave oli ruveta poliisiksi. Kun olisi pitänyt muuttaa Tampereelle poliisikouluun, pupu meni kuitenkin pöksyyn. Ville luki itsensä merkonomiksi ja päätyi myymään kännyköitä.

Työ ei kuitenkaan tuntunut omalta. 35-vuotiaana hän päätti, että on viimeinen hetki hakea poliisikouluun. Opinnot alkoivat Tampereella ja veivät Villen lopulta konstaapeliksi Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle.

”Palkka tipahti puoleen entisestä, ja jouduimme luopumaan uudesta omakotitalosta, mutta päivääkään en ole katunut”, toteaa Ville.

”Unelmaa kuitenkin kannattaa seurata. Jos olisin kuunnellut muiden neuvoja, poliisin työ olisi jäänyt haaveeksi. Moni sanoi, että mieti nyt vähän. No, en miettinyt vaan menin.”

Lähde: HS 28.5.2012.

Nathan Myhrvold

Huippukokki Nathan Myhrvold on kirjoittanut kenties maailman suurimman keittokirjan, yli 20 kiloa painavan moniosaisen opuksen nimeltä Modernist Cuisine. Kokin kutsumus ei kuitenkaan selvinnyt neropatille hetkessä. Päin vastoin, matkan varrelle mahtui monenlaisia käänteitä.

Myhrvold väitteli aluksi fysiikan tohtoriksi Princetonin yliopistosta. Pian tie vei kuitenkin teknologian pariin ja lopulta hän päätyi ohjelmistojätti Microsoftin teknologiajohtajaksi – siis yhdeksi yrityksen tärkeimmistä pomoista. Nuoresta saakka jatkunut nousukiito oli johtanut superlahjakkaan nokkelikon ohjelmistojätille huippuduuniin. Silti työstä puuttui jotain.

Lopulta Myhrvold löi hanskat tiskiin ja lähti opiskelemaan kokkikouluun. Ei mennyt aikaakaan, kun kutsumuksensa löytänyt neropatti oli noussut maailman kulinaristisen taivaan kirkkaimpien tähtien joukkoon.

Lähde: http://www.modernistcuisine.com

Gillian Lynne

Gillian oli 1930-luvulla kahdeksanvuotias koulutyttö. Hän ei malttanut pysyä aloillaan oppitunneilla vaan aiheutti milloin minkäkinlaista häiriötä. Lopulta tyttö diagnosoitiin ylivilkkaaksi; nykyaikana diagnoosi olisi todennäköisesti ADHD.

Kerran Gilliania hoitanut lääkäri keskusteli Gillianin ja tämän äidin kanssa hoitosuunnitelmista. Jonkin ajan päästä lääkäri pyysi Gilliania odottamaan huoneessaan, koska hän halusi jutella äidin kanssa kahden kesken käytävällä. Samalla hän napsautti vaivihkaa huoneessa olleen radion päälle.

Vastaanottohuoneessa oli ikkuna. Lääkäri kehotti äitiä katsomaan, mitä Gillian teki. Heti kun aikuiset olivat poistuneet huoneesta, pikku-Gillian ponkaisi pystyyn ja alkoi tanssia huumaavasti musiikin tahtiin. Lääkäri totesi: ”Hyvä rouva, tyttärenne ei ole sairas. Tyttärenne on tanssija.”

Äiti kiikutti pikku-Gillianin tanssikouluun. Myöhemmin Gillian muisteli lämmöllä ensimmäistä tanssituntiaan. Hän totesi olleensa häkeltynyt siitä, että koko huone oli täynnä aivan samanlaisia lapsia kuin hän itse: kukaan muukaan ei malttanut pysyä aloillaan.

Gillian valmistui tanssikoulusta, pääsi Royal Ballet Companyn tanssi- jaksi ja tapasi Andrew Lloyd Webberin. 1980-luvulla Gillian Lynne suunnitteli koreografiat kaikkien aikojen menestyneimpiin musikaaleihin Cats ja Oopperan kummitus.

Lähde: Ken Robinson & Lou Aronica 2009: The Element.

Albert Einstein

1900-luvun alussa nuori saksalainen fysiikan opiskelija valmistui Zürichin teknisestä korkeakoulusta luokkansa viimeisenä. Hän ryhtyi kiivaaseen työnhakuun. Ongelmana oli, että kehnon opintomenestyksensä ohella nuorukainen oli itsepäinen ja kova suustaan. Hän olikin onnistunut katkaisemaan välit lähes kaikkiin korkeakoulun opettajiin.

Kun sitten eri yliopistoista lähetettiin referenssipyyntöjä, vastaukset olivat ykskantaan jyrkän kielteisiä. Töitä ei herunut. Nuorukainen haki työtä jopa yläasteen opettajana, mutta taaskaan ei tärpännyt. Syy oli sama kuin aiemminkin: suosituksissa miekkosta kuvailtiin itsepäiseksi, hankalaksi ja lahjattomaksi persoonaksi.

Lopulta hänen ystävänsä sai järjestettyä suhteilla työpaikan Bernin patenttitoimistosta. Työ oli raskasta ja epäkiitollista, mutta ainakin sillä sai juuri ja juuri vuokran maksettua. Vapaa-ajallaan nuorukainen pohti yhä intohimoisesti fysiikkaa. Hän suuntasi fyysikkovaimonsa kanssa Alpeille ja pohti koko vaelluksen ajan fysiikan 1900-luvun alun visaisimpia mysteereitä. Hän jopa julkaisi joitakin fysiikan alan artikkeleita. Ne eivät tosin olleet kovin merkityksellisiä. Osassa oli jopa virheitä.

Vuonna 1905 kaikki kuitenkin muuttui. Vuosien intohimoinen tutkimustyö alkoi kantaa hedelmää – ja minkälaista hedelmää! Tuona vuonna vasta 26-vuotias saksalainen julkaisi viisi artikkelia. Ensimmäisellä hän sai viimein monen yrityksen jälkeen lunastettua itselleen tohtorin arvon. Toinen todisti atomien olemassaolon. Kolmas voitti hänelle lopulta Nobelin palkinnon. Ja loput kaksi? Ne esittelivät erityisen suhteellisuusteorian. Vuotta 1905 kutsutaankin Albert Einsteinin ihmeiden vuodeksi.

Lähde: Walter Isaacson 2007: Einstein: His Life and Universe.